Hevosten hyvinvointi alkaa myös maan alta

  Ilmoittauduin Hämeen ammattikorkeakoulun Kestävä ruoantuotanto -opintoihin. Ensimmäinen, juuri alkanut viiden opintopisteen kokonaisuus käsittelee maaperän terveyden ja kasvukunnon parantamista sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Opintojen aikana perehdymme muun muassa pellon vesitalouteen, maaperän elämään, monimuotoisuuteen ja kompostoinnin mahdollisuuksiin.

Hevostilan näkökulmasta aiheet tuntuvat hyvin läheisiltä. Heppamajakan toimintaa kehittäessäni haluan ymmärtää paremmin, miten hoidamme tilan maata niin, että se voi hyvin ja tuottaa hevosille laidunta myös tulevina vuosina.

Ensimmäisellä luennolla tutustuimme regeneratiiviseen eli uudistavaan ajatteluun. Siinä huomio kohdistuu siihen, miten oma toiminta voi vahvistaa ympäristön elinvoimaa. Hevostilalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sen pohtimista, miten hevosten laidunnus, nurmen kasvu ja ravinteiden kierto vaikuttavat toisiinsa. Regeneratiivinen ajattelu on yksi meidän toiminnan lähtökohdista. 

Laitumen pitää saada myös kasvaa

Yksi ensimmäisistä pohdinnoistani liittyy laitumien riittävyyteen. Sitä voi arvioida hehtaarien tai laidunkauden pituuden perusteella. Yhtä olennaista on kuitenkin se, kuinka hyvin nurmi kasvaa ja saako se palautua laidunnuksen välillä. On lähteitä, joissa esitetään 0,25-0,5 ha / hevonen riittävän kesäksi. Luennolla puhuimme jopa 1 ha / hevonen tilasta. 

Hevoset syövät mielellään samoja suosikkikohtia yhä uudelleen. Osa laitumesta voi näyttää vehreältä samalla, kun maistuvimmat alueet pysyvät jatkuvasti hyvin lyhyinä. Toistuva, liian tiheä laidunnus heikentää näiden kohtien kasvustoa ja antaa tilaa rikkakasveille. Laidunlohkojen vuorottelu ja riittävä lepo tukevat nurmen uusiutumista.

Lyhyeksi syödyssä nurmessa on vähän lehtipintaa yhteyttämiseen. Jos uusi kasvu syödään jatkuvasti pois ennen palautumista, myös juuristo voi heikentyä ja laitumen tuottavuus kärsiä pitkällä aikavälillä. Kuivuus tekee tilanteesta vielä vaikeamman.

Tämä haastaa ajattelemaan laidunnuksen onnistumista uudella tavalla. Pellon pitkän aikavälin kasvukunnon pitäisi ohjata päätöksiä silloinkin, kun hevoset vielä löytäisivät lyhyestä nurmesta jotakin syötävää. Joskus järkevä ratkaisu on antaa lohkon levätä ja järjestää hevosille ulkoilu ja heinänsyönti muualla.

Lisäheinä ja laitumen lepoaika kuuluvat silloin suunnitelmalliseen hoitoon. Niillä turvataan sekä hevosten ruokinta että tuleva kasvu. Laitumen riittävyys tarkoittaa minulle yhä enemmän sitä, että kasvustolle jää mahdollisuus uusiutua koko laidunkauden ajan. Juuri nyt harjoittelemme, miten tämä onnistuu isommalla hevoslaumalla, ja myös kunnostamme laitumia nämä asiat silmällä pitäen.


Alkukesästä hevoset laidunsivat lohkolla osa-aikaisesti. Kun oli aika palata takaisin, piti hepat hakea iltapuurolle. Aikuiset riimussa ja varsat tulivat perässä irti. Tälle lohkolle emme ole tehneet vielä mitään. Siellä kasvaa heinää, mutta myös rikkaa. Rikoista voikukka ei minua haittaa, koska se sopii hevosille. Siankärsämö on todellinen terveyspommi, mutta hevoset eivät sitä juurikaan syö tuoreena. Toivon, että ensi vuonna jaksan ja kerkeän kerätä sitä kuivumaan kerpuiksi.


Lantaan sitoutunut arvo

Toinen kiinnostava aihe on hevosenlanta. Talliarjessa sen huomaa helposti täyttyvänä lantalana, kuljetuksina ja kustannuksina. Lantalan täyttö voi olla vaikeaa, ja lannasta on hankala päästä eroon. Lannan sisältämä orgaaninen aines ja ravinteet ovat kuitenkin arvokkaita myös pellolle.

Hevosenlanta voi lisätä maan orgaanisen aineksen määrää ja parantaa maan rakennetta, vedenpidätyskykyä sekä pieneliötoimintaa. Nämä ominaisuudet tekevät siitä kiinnostavan maanparannusaineen myös hevostilan omille pelloille. Eräässä pellonpiennartilaisuudessa kuulin, kun kiertoravinteen koostumusta kehuttiin loistavaksi ja verrattiin hevosenlantaan. Viljelijä jatkoi, että ottaisi pellolleen lantaa. Hetkinen, eikö lanta olekaan niin paha asia, kuin kaupunkitalleilla annetaan ymmärtää?

Tässä on menossa äestyksen harjoittelu. Sää ei ehkä ollut optimi, mutta tässä testattiin välineistöä, joka meillä on kuskia vanhempaa, joskin käyttökelpoista :)

Lannoitusarvoa siis on, vaikka hevosen kuivikelanta on yleensä melko hitaasti vaikuttava ravinteiden lähde. Kuivike ja käsittely vaikuttavat paljon: esimerkiksi puupohjaisen kuivikkeen hajotus voi sitoa typpeä, jolloin sitä on tilapäisesti vähemmän kasvien käytettävissä. Lannan käyttöä kannattaa siksi suunnitella maan ja lannan analyysien perusteella. 

Kompostointi kiinnostaa minua erityisesti. Hallittu kompostointi voi parantaa lannan käyttökelpoisuutta ja riittävän kuumana toteutuessaan tuhota rikkakasvien siemeniä sekä taudinaiheuttajia. Kuivikkeen valinnassa mielestäni on tärkeää huomioida kompostoitavuus ja kompostin käyttö maanparannuksessa. Näistä syistä meillä on tällä hetkellä käytössä turve ja olki.

Tässä on hevostiloille paljon mahdollisuuksia. Me olemme juuri investoimassa uuteen lantalaan, johon asennetaan keräysputket. Niiden avulla keräämme hukkalämmön talteen ja lämmitämme sillä sisätiloja. 

Kannustan jokaista tallinpitäjää ja myös asiakasta pohtimaan miten saisimme tallilla syntyvän lannan mahdollisimman hyvin hyödyksi oman tilan tai lähialueen peltojen kasvukunnolle?  Voisiko lantahuollon suunnittelussa lähteä nykyistä enemmän liikkeelle siitä, mitä maa tarvitsee? Kuinka saisimme lämmön talteen? Onneksi lanta-asioita edistetään myös tutkimusprojekteissa tällä hetkellä. Palaan niihin toisella kertaa!

Oppimista oman tilan tarpeisiin

Näihin kysymyksiin haluan opintojen aikana löytää vastauksia. Haluan oppia katsomaan laitumia tarkemmin: missä kasvu on vahvaa, missä maa tiivistyy ja milloin kasvusto tarvitsee lepoa. Samalla haluan ymmärtää, miten tilalla syntyvää lantaa käsitellään ja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti.

Hevosten tarpeet ovat tässä aina mukana. Laidunnus suunnitellaan kunkin hevosen terveyden ja ruokinnan ehdoilla. Pellon kasvukunnosta huolehtiminen antaa meille paremmat edellytykset tehdä näitä valintoja myös tulevaisuudessa.

Tilan kehittämisessä minulle on tärkeää, että opittu näkyy vähitellen arjen päätöksissä. Tänä syksynä katson laitumia taas hieman uusin silmin, myös sitä elämää, joka jää kavioiden alle.

Lisätietoa HAMKin Kestävä ruoantuotanto -opinnoista.

Comments