Tokio 2020: kuinka Baji Koenista tuli minun lähtitallini vuonna 2001?

Vuosina 2001-2003 asuin Tokiossa Setagaya-ku:ssa. Olympialaisten ratsastuslajien näyttämönä jälleen toimiva 馬事 公苑 Baji Kōen oli pyöräilymatkan päässä ja niin ollen siitä tuli "meidän lähin talli".  Baji Kōen (lausutaan badzi kooen) tarkoittaa (vapaasti suomennettuna) hevosasioiden puistoa. Puisto on avattu vuonna 1940, ja se toimi 1964 olympialaisten kisapaikkana. Puiston omistaa Japan Racing Association. Tässä kirjoituksessa kerron kuinka tutustuin puistoon.

Kuinka päädyin Tokioon ja voiko sinne viedä hevosen mukana?

Jouluaattona 2000 alkuillasta syöty jälkiruoka on jäänyt mieleeni erityisellä tavalla. Ensimmäinen lukukausi lukiota oli takana ja päivällä olin tyypilliseen tapaan käynyt puuron ja saunan välissä siskoni kanssa tallilla Sutaja-hevosemme luona. Jälkiruokana oli herkullista karpalojäädykettä, mutta se ei ollut pääasia. Poikkeuksellisesti istuimme lasitetulla verannalla, ja vaikka tunnelma oli siellä erityinen, ei sekään ollut pääasia. Siinä keskustelun, ruokailun ja olemisen välimaastossa äiti ja isä kysyivät haluaisimmeko muuttaa Tokioon, Japaniin.  Muistelin, että sanoimme veljeni ja siskoni kanssa "joo lähdetään vain".  

Luonnollisesti eteen tuli kysymys voiko hevonen muuttaa Suomesta Japaniin. Tai ainakin pitäisi selvittää, missä voi käydä ratsastamassa.  Osana ekspattimuuttoa saimme apua asunnon etsinnässä sekä tietoa harrastusmahdollisuuksista ja muista arjen asioita. Löysinkin arkistosta tulostettuja sähköposteja, joissa isäni on kasuaalisti tiedustellut reloacion service-porukalta seuraavaa: "There is one specialty: we have a horse and naturally girls are keen on it and would like to take it with us. So it would be helpful if you can get any information on riding possibilities area and on possibilities to keep a horse." (😍😍😍) Olen varma, että tämä selvitys oli yksi erikoisempia, mitä tuo tiimi teki. Siitäkin huolimatta he selvittivät minkälaisia fasiliteetteja alueelta löytyy, jos mitään.

Ihailin Baji Koenin hienoja kenttiä, joita esiteltiin japaninkielisillä hitaasti latautuvilla nettisivuilla.  Haaveilin laukasta Suti-hevosen kanssa areenalla. Pohdin myös, että valokuvauksesta innostuneet japanilaiset saattaisivat haluta ottaa maksusta valokuvia punarautiaan, pörrötukkaisen suomenhevosen kanssa. Kävi kuitenkin ilmi, että puisto on vain ammattilaisten käytössä, eikä siellä voi muut ratsastaa. Viikonloppuisin siellä oli Sports Shonen dan -ryhmä, jonka jäsenet saavat ratsastaa joka viikonloppu. Jos asuu kävelymatkan päässä puistosta, ryhmään saa hakea sinä talvena kun hakija täyttää 10 vuotta. Ei pikavoittoa siinä lotossa, joten etsintä jatkui.

Ymmärsin kyllä, että asuminen Tokiossa on järjettömän kallista, eikä hevosen lentolippukaan ole edullinen. Suomen ja Japanin välillä ei kasuaalisti lennellyt hevosia, joten karanteenisäädökset ja vaatimuksetkaan eivät olleet selkeitä. Samalla etsittiin tietoa ratsastustalleista josko löytyisi joku mahdollisuus käydä tunneilla, vaikkei se tuntunutkaan sopivalta vaihtoehdolta. Sain silti selvittää asioita ja arkiston papereiden mukaan meillä oli tietoja muutamasta eri tallista jossa voisi käydä tunnilla. Olemme siskoni kanssa olleet onnekkaita saadessamme klassisen ratsastuksen opetusta jo lapsena. Kuvat japanilaisen ratsastuskoulun possujonoista eivät herättäneet meissä intoa.  Luonnollisesti päädyimme jättämään hevosen suomeen ja jatkamaan hevosharrastusta lomilla. Vaikka tämä lopputulos oli kaikilla tiedossa jo ennen kuin tallien etsiminen ja kuljetusmahdollisuuksien selvittäminen alkoi, se auttoi päätöksen teossa ja päätöksen hyväksymisessä. Hevostelusta luopuminen oli lopulta yllättävän helppoa. Elo-syyskuussa 2001 koitti muutto Setagayaan (lausutaan setagaja).

Baji Kōen sijaitsee tiheään asutulla Setagayan asuinalueella

Setagaya-ku on osa Tokiota ja siellä asuu noin 0,94 miljoonaa ihmistä vain 58 km2 alueella. Tokiossa asuu tällä hetkellä n. 13,5 miljoonaa ja suur-Tokion alueella noin 38 miljoonaa ihmistä. Tokion pinta-ala on 219 km2, eli se on kutakuinkin saman kokoinen kuin Tuusula tai Kangasala. Tokio voittaa pinta-alavertailussa täpärästi Ypäjän (183 km2). 

Vaikka Setagayassa asuu alle miljoona ihmistä ja siellä on paljon omakotitaloja, väestöntiheys on huikea. Setagayassa asuu 16 177 ihmistä/km2, kun koko Tokyon alueella se on 6158 ihmistä/km2. Helsingin tiheys on vain puolet siitä, 3070 ihmistä/km2. (Lähteet Wikipedia ja Maanmittauslaitos) 

Kaikesta huolimatta Setagayassa on helppo pyöräillä. Vaikka sinne tallille. Kas näin.

Tämä taitaa olla meidän ensimmäinen kotitalo Tokiossa. Tontilla asui pienen kattilan kokoinen sammakko, joka aurinkoisina päivinä istui takapihalla. Sateella se istui monesti tuossa portaalla oven edessä. Silloin piti miettiä tarkkaan kummalta puolelta sen yrittää ohittaa. Tämä googlesta löytynyt kuva kertoo, että taloa on muokattu. Kun asuimme siellä, minun makuuhuoneeni oli toisessa kerroksessa etuoven portaikon yläpuolella pylväiden päällä. Maanjäristysten aikaan se huone huojui hieman muita enemmän, ainakin mielikuvituksessa. Myös talon alareuna on vaihtanut väriä, meidän aikana se oli vaalea muun talon tapaan. Muutimme tästä melko pian pois, koska kaikille tuli siellä allergiaoireita. Kävi ilmi, että uima-altaallisen talon vedenkulutukseen verrattavissa oleva vesimäärä oli vuotanut rakenteisiin. (Kuvakaappaus Google Mapsista.)

Tätä joen reunaa pitkin pyöräilin kouluun. Ja sinne Baji Koeniin. Tokiossa (ja muuallakin Japanissa) joet ja kanavat on tulvien varalta vuorattu betonilla, kuten tässäkin. Ei kovin kaunista, mutta turvallisempaa etenkin kun Tama-joen alue on tulva-altista aluetta. Kanavan vartta oli mukava pyöräillä, sillä siinä oli hieman rauhallisempaa ja oli helppo pyöräillä siskon kanssa vierekkäin tai kävellä tsekkiläisen Ivan kanssa vierekkäin pyörää taluttaen asemalle koulun jälkeen ja keskustella ilman että joutui huutamaan liikenteen yli. (Kuvakaappaus Google Mapsista.)

Lisää beigejä taloja ja katujen päällä risteileviä johtoverkkoja. Ja conbini eli convenience store, tällä kertaa 7 eleven. Tuolla kadun päässä se Baji Koen on. (Kuvakaappaus Google Mapsista.)

Baji Kōenin muuri! Tämän kun näki niin aina tuli hyvä olo. Pyörä kulki vähän kevyemmin loppumatkan.

Baji Kōen oli ammattilaisten, tai ainakin kilpailevien käytössä oleva (tuolloin entinen olympia) keskus

Puistoa ympäröi laukkarata. Sen sisältä löytyy koulukenttä, estekenttä, maastoradat, tallit, pienet tarhat, museo, puutarha ynnä muita fasiliteetteja.

Baji Koenissa jokainen metri ja senttimetri on otettu käyttöön. Etualalla hauta maastoradalta, sen takana muotoon leikattuja puita, jonka takana yksi pitkän kouluradan kentistä, ja vielä sen takana näkyy oikeassa reunassa yksi maastoradan jyrkistä alamäistä. Kenttäkisojen aikaan täällä olikin aikamoinen vilinä!

Baji Koenissa on tietysti joutsenlampi.

Tietysti lammessa uiskentelee karppeja, jotka symboloivat rakkautta ja ystävyyttä.

Puisto ei ole puisto ilman kirsikankukkia ja hyvin parturoituja pensaita.

Tässä näkyy puutarhaa ja oletettavasti jonkinlainen huoltovaja tai työntekijöiden käytössä oleva rakennus. Oikealla takana näkyy kouluradan tuomarinkoppi ja taustalla taas kerrostaloja. Vehreää on, kuten suurimman osan vuodesta.

Tässä kerrotaan, että eri puolilla puistoa on erilaisia alueita. Jos et osaa lukea, voit arvuutella. (Me arvuuteltiin paljon.) Lonkalta voin heittää, että kuvaajan takana on mein arina eli main arena/pääareena sekä kurasuarina mikä saattaa tarkoittaa class arena. Sen edessä on toki pari kanjia joita en osaa lukea. Takana on siis kenttiä, oikealla ja vasemmalla jotain muuta :)

Doreshaaji ariina eli koulukenttä joka oli pitkän radan kenttä pysyvine kouluaitoineen.

Poluilla ei saa kaahailla.  Muissa merkeissä kerrotaan kasvilajeista, joita tässä pienessä metsässä kasvaa.

Kinen - Tupakointi on kielletty ja nyt sen pitäisi olla selvää ulkomaalaisillekin. Japanissa tupakoidaan valitettavasti todella paljon.

Vaikka suurin osa kylteistä jää lukematta, muutama piktogrammi löytyy kuten yllä kävi ilmi. Onneksi Japanissa käytetään paljon piktogrameja. Ei ainoastaan siksi, että se on hauskaa, vaan siksi, että muuten ei pärjää. Esimerkiksi ostoksia helpottaa se että suolapussissa on aallon kuva ja sokeripussissa kahvikupin kuva. Tiskikoneeseen laitettava huuhtelunkirkaste ei ole samanlaisessa pullossa, kuin Euroopassa. Sellaisesta pullosta löytyy vain käsitiskianetta. Me kokeiltiin pari kertaa sitä tiskikoneeseen 😂 Noniin, takaisin hevosteluun ja olympialaisiin. Tokyo2020 avajaisissa oli hieno esitys olympialajien piktogrammeista. Katso tästä olympialaisten avajaisissa esitetty esitys olympialajien piktogrammeista. 

Tämä oli joku isommista kentistä. Vasemman reunan rouva on pukeutunut tokiolaisittain tyypillisiin khakin värisin vapaa-ajan housuihin ja käyttää varjoa suojautuakseen auringolta ja sen ruskettavalta vaikutukselta.

Tässä on joku treenikenttä. Kypärää japanilaiset käyttivät tuolloin kai lähinnä radalla ja esteillä. Takana näkyy paikallinen kerrostalo (asuintalo), eli ytimessä ollaan.

Polkupyöräpoliisi Baji Koenin ulkopuolella. Heiltä saattoi kysyä suunnistusapua jos halusi ohjeita japaniksi. Kerran polkupyöräpoliisit pysäyttivät koulumatkalla olevan siskoni kanavanvarressa. Ilmeisesti Japanissa on sääntö, että pyöräilijän täytyy yltää jaloilla maahan samalla kun istuu satulassa. Poliisit mittasivat satulan korkeutta ja kai selittivät että sitä pitäisi säätää. Sisko kertoi englanniksi, ettei ymmärrä japania. Kotona sitten säädettiin satulan korkeutta.

Seuraavassa kirjoituksessa lähden kisoihin ja selviää myös kuinka pääsin Baji Koenin backstagelle?